Teatterikeskus liittyi mukaan eurooppalaiseen yhteistyöverkostoon - kiinnostavia keskusteluita ja uusia ajatuksia Plovdivissa

Pearle* - Live Performance Europe on eurooppalaisten esittävien taiteiden työnantajajärjestöjen kattojärjestö. Teatterikeskus hyväksyttiin Pearle*n jäseneksi toukokuun lopussa järjestetyssä järjestön kokouksessa Bulgarian Plovdivissa. Teatterikeskuksen Kaisa Paavolainen oli mukana Plovdivissa ja huomasi, että kokouksen ohjelma tarjosi mielenkiintoisia uusia ajatuksia ja runsaasti tärkeitä keskusteluita. Kaiken lisäksi esittävien taiteiden työnantajajärjestöjen edustajat ovat ihmeen sydämellisiä ja hauskoja tyyppejä joka puolella Eurooppaa.

Teatterikeskuksen hallitus päätti hakea Pearle*n jäsenyyttä vahvistaakseen Teatterikeskuksen eurooppalaisia verkostoja, organisaation kehittymistä ja tuodakseen Pearle*n tarjoamaa tietoa Teatterikeskuksen jäsenten hyödynnettäväksi. Tavoitteena on että Teatterikeskus voi Pearle*n avulla oppia muilta vastaavilta organisaatioilta ja kehittyä yhä paremmaksi työnantajajärjestöksi jäsenilleen.

Suomesta Pearle*n jäseniä ovat aiemmin olleet Suomen Teatterit ry ja Suomen Sinfoniaorkesterit ry. Pearle* järjestää kaksi kertaa vuodessa kahden päivän mittaisen kokouksen, jossa käsitellään workshopeissa ajankohtaisia aiheita kentällä, hyviä kokemuksia eri maiden organisaatioiden työskentelystä sekä esimerkiksi EU-lainsäädännön uusimpia käänteitä.

Pearle Plovdiv

Keskustelua freelancereiden asemasta

Kevään kokous järjestettiin Bulgarian Plovdivissa 24.–25.5.2019. Plovdiv on toinen tämän vuoden Euroopan kulttuuripääkaupungeista ja kaupungista löytyykin mm. yhä käytössä oleva roomalaisaikainen teatteri sekä areenan rauniot, 1300-luvulta peräisin oleva moskeija ja upea sokkeloinen vanhakaupunki. Varsinainen kokous pidettiin kaupungin taideakatemiassa, The Academy of Music, Dance and Fine Arts.

Pearle* on ollut mukana kehittämässä viimeiset 20 vuotta eurooppalaista esittävien taiteiden työmarkkinaosapuolten välistä neuvottelukulttuuria, josta käytetään englanniksi termiä ”social dialogue”. Plovdivin kokouksen ensimmäisen päivän aamupäivä keskityttiin työnantaja- ja työntekijäosapuolten säännöllisissä yhteistyössä esiin nousseisiin teemoihin, joista ajankohtaisimmiksi tällä hetkellä nähtiin tasa-arvo ja yhdenvertaisuus, osaaminen ja koulutus sekä freelancereiden asema. Jakaannuimme teemojen mukaisiin työryhmiin, ja itse päätin osallistua freelancereiden asemaa käsittelevään keskusteluun.

Keskustelussa kävi heti aluksi ilmi, miten eri tavoilla termi freelancer määritellään eri maissa. Toisissa maissa termillä viitataan pelkästään oman yrityksen kautta työskenteleviin henkilöihin, jotka eivät ole siis työsuhteisia vaan ns. ”myyvät” palveluitaan. Huomattavia eroja oli myös siinä, miten eri maissa ammattiliitot edustavat oman kenttänsä freelancereita, ja toisaalta siinä, ovatko freelancerit järjestäytyneet liittoihin. Yhteinen trendi oli kuitenkin se, että vakituiset työsuhteet ovat vähentyneet joka puolella ja vastaavasti freelancer-työsuhteiden määrä on lisääntynyt. Tämä johtuu monista tekijöistä: teattereiden ja orkestereiden resurssien vähentyminen on tietysti yksi syy, mutta työkulttuuri on myös muuttunut viime vuosikymmeninä koko Euroopan tasolla.

Keskustelijat olivat yhtä mieltä siitä, että freelancereiden asemaa on tarkasteltava ja pidettävä esillä työmarkkinaosapuolten välisissä keskusteluissa, ja käytännön ratkaisuna ehdotettiin myös hyvien käytäntöjen ja tapojen levittämistä eri maiden välillä. On runsaasti esimerkiksi itäisen Euroopan maita, joissa työmarkkinaosapuolten välinen dialogi on ylipäätään vähäistä, ja joissa hyvän keskusteluyhteyden muodostaminen voisi vahvistaa sekä työnantaja- että työntekijäosapuolia sekä jatkossa freelancereiden asemaa.

 Pearle Plovdiv

Miten voisimme parhaiten palvella jäsenteattereitamme?

Lounaan jälkeen tarjolla oli kaksi rinnakkaista workshopia. Kansainvälisen työjärjestön ILO:n alaisuudessa toimiva kansainvälinen koulutuskeskus ITC on kouluttanut runsaasti työnantajajärjestöjä ympäri maailman. ITC:n Jeanne Schmittin workhopin aiheena oli, miten työnantajajärjestöt voivat vahvistaa ja uudistaa jäsensuhteitaan ja pitää paremmin huolta jäsenistään. Toisen workshopin aiheena oli, miten kulttuurialat voisivat omaksua hyviä ”yrittäjämäisiä” käytäntöjä työhönsä sekä 2000-luvulla syntyneestä sukupolvi Z:sta. Workshopin vetäjänä oli bulgarialainen Lidia Varbanova, joka on kouluttanut opiskelijoita Suomessakin Taideyliopiston Arts Management -ohjelmassa. Näistä kahdesta valitsin Schimittin workshopin, vaikka molemmat vaikuttivat todella kiinnostavilta aiheilta.

Jeanne Schmittin alustuksessa puhuttiin muun muassa siitä, että työnantajajärjestöjen tulee miettiä keitä edustamme, kokevatko nykyiset jäsenet meidät omakseen ja onko kentällä potentiaalisia uusia jäseniä, jotka eivät koe meitä omakseen, ja miksi? Järjestöjen tulee siis miettiä miten voimme vastata paremmin sekä nykyisten että potentiaalisten jäsenten tarpeisiin.

Jäsenet ovat järjestöjen tärkein voimavara: mitä enemmän jäseniä, sen paremmat taloudelliset resurssit, mutta toisaalta sen parempi edustavuus ja painoarvo esimerkiksi edunvalvonnassa. Schmitt muistutti kuitenkin, että työnantajajärjestöt eivät saa suhtautua jäsenistöönsä kevein perustein; ei siis kannata paniikinomaisesti yrittää kasvattaa jäsenmäärää ja tarjota sattumanvaraisia palveluit. Kuten kaikessa muussakin työssä, myös suhteessa jäsenistöön työn kannattaa olla strategisesti mietittyä. Jäsenten erilaiset tarpeet tulee huomioida palvelutarjonnassa ja Schmitt ehdottikin että jäsenistöä kannattaa segmentoida kuten markkinoinnissa. Segmentointia voi tehdä koon mukaan, mutta usein kannattaa miettiä muitakin erottavia tai yhdistäviä määreitä, esimerkiksi jäsenten tavoitteet järjestössä mukana olemiselle.

Workshopin aikana nousi keskusteluun myös se, miten miten työnantajajärjestöjen työ ja erityisesti edunvalvontatyö on usein hyvin hidasta, eikä suoria tuloksia synny hetkessä. Miten voisimme parhaiten tehdä tällaisen näkymättömän ja hitaan työn näkyväksi jäsenillemme? Tässä meillä Teatterikeskuksessa on varmasti myös opittavaa!

Teatterikeskuksen näkökulmasta mietin myös, miten voisimme pitää teistä jäsenteattereistamme paremmin huolta ja kuulla teidän toiveitannee tarkemmin. Syksyllä jatkamme jäsenkierrosta niissä teattereissa, joissa emme ole vielä käyneet, mutta lähetämme jäsenteattereillemme todennäköisesti myös kyselyn teidän ajatuksistanne meidän toimintamme suhteen. Koska totesimme, että monille jäsenilleen työnantajajärjestöt tarjoavat kullanarvoisia verkostoitumistilaisuuksia, niin pyrimme Teatterikeskuksen kautta järjestämään teille jäsenille yhä enemmän tapaamispaikkoja ja mahdollisuuksia toistenne kohtaamiseen ja keskusteluun.

Pearle Plovdiv

Inkluusiota ja EU-lainsäädännön kiemuroita

Kokouksen toinen päivä alkoi Bulgarian esittävien taiteiden työnantajajärjestön Barokin esittelyllä omasta hankkeestaan, jossa oli viiden vuoden ajan tehty töitä nuorten saamiseksi paremmin kulttuurin piiriin. Hankkeessa oli jalkauduttu pieniin kyliin ja maaseudulle, jossa kulttuuritarjontaa oli muuten todella vähän ja esimerkiksi ostettu säkkipillejä kouluihin. Hankkeessa oli myös lanseerattu some-kampanja hästägillä #MoreArtsinSchool ja hanke koettiin onnistuneeksi.

Lauantaina käytiin läpi myös EU:n budjettikehystä kulttuurin näkökulmasta. EU-parlamentaarikon avustajana toiminut Christina Loglio avasi, mistä eri budjetin osa-alueilta kulttuuri voisi mahdollisesti saada tukea oman momenttinsa lisäksi. Eli aivan vastaavaa keskustelua kun meillä Suomessa, kun pohdimme miten taiteelle ja kulttuurille voitaisiin ohjata rahoitusta esimerkiksi Työ- ja elinkeinoministeriön ja Sosiaali- ja terveysministeriön budjeteista.

Lauantain rinnakkaisista workshopeista valitsin Hollantilaista Theatre Inclusive -hanketta esitelleen Nike Ayinlan työpajan. Ayinla avasi keskustelun puhumalla siitä, mitä monimuotoisuus (diversity) meille osallistujille tarkoittaa ja miksi se on meidän mielestämme tavoiteltavaa. Theatre Inclusive -hankkeessa 22 hollantilaista teatteria on sitoutunut kehittämään monimuotoisuutta, tasa-arvoa ja saavutettavuutta työssään eli tarkastelemaan ohjelmistojaan, hallintoaan ja käytännössä kaikkea toimintaansa monimuotoisuuden näkökulmasta. Ayinlan mukaan inklusiivisuuden ja monimuotoisuuden huomioiminen pitää kuitenkin alkaa ihmisissä henkilökohtaisella tasolla: asioiden huomaaminen, tiedostaminen ja tunnistaminen ovat avaimia siihen että mitään muutosta voi tapahtua.

Ayinlan mukaan on hyvä aloittaa siitä, että ylipäätään on enemmän tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa, on joustava omassa toiminnassaan ja kysyy erilaisilta ihmisiltä mikä heitä kiinnostaa ja mitä he haluavat. Theatre Inclusive -hankkeen yksi tärkeä osa on ollut ”public workers”-työntekijöiden palkkaaminen, joiden tehtävänä on jalkautua kaupungeissa erilaisiin, esimerkiksi maahanmuuttajataustasiin yhteisöihin ja aloittaa vuoropuhelu ja tutustuminen heidän kanssaan. Tutustumisen jälkeen on voitu lähteä yhdessä miettimään, mitä teatteri voisi tarjota juuri tällaiselle uudelle yhteisölle (ohjelmistossa, yleisötyössään) tai millaisia yhteistyön muotoja muuten voitaisiin kehittää.

Theatre Inclusive oli hyvä esimerkki hankkeesta, jossa oli saatu suuri joukko toimijoita sitoutumaan monimuotoisuuden edistämiseen luomalla yhteisiä tavoitteita ja toimintatapoja. Uskon, että meille Suomeen tarvittaisiin jotain vastaavanlaista aivan pian, jotta meidänkin esittävien taiteiden kentällä tarinat, esiintyjät ja kieli kuvastaisivat yhä monipuolisemmin yhä monipuolisempaa yhteiskuntaamme.

Tutustumisen arvoisia linkkejä:

Pearle* - Live Performance Europe -nettisivut >>

Pearle*n strategia vuosille 2019–2024 >>

Pearle*n julkaisuja – mm. sarja erilaisia ”Ultimate Cookbook for Cultural Managers” kansainvälisistä viisumi-, verotus- ja sosiaaliturvakysymyksistä >>

 

Teksti ja kuvat: Kaisa Paavolainen / Teatterikeskus