Tappiot korvattava myös esittävälle taiteelle!

Valtioneuvoston tiistainen päätös koronapassin laittamisesta jäähylle on aikataulultaan ja laajuudeltaan kohtuuton. Monissa teattereissa toiminta on jouduttu laittamaan jäihin vuorokauden varoitusajalla keskellä joululomia. Tämä tarkoittaa niin menetettyjä tuloja alan ammattilaisille kuin pettymyksiä yleisöille, jotka ovat lippuja ostaneet


Hätäjarrulla, joulun alla asetetuilla tiukoilla rajoituksilla ja ottamalla koronapassi käytöstä, on käytännössä kielletty esittävän taiteen elinkeinon harjoittaminen lähes koko maassa ja viety toimeentulo tuhansilta alalla työskenteleviltä. Esittävän taiteen menetetyt tulot ovat tilastotiedon perusteella 1,4 miljoonaa € jokaiselta viikolta, kun yleisötilaisuudet on kielletty. Näistä 127 000 € viikossa osuu jo valmiiksi heikommassa asemassa olevalle rahoituslain ulkopuoliselle kentälle, jolla työskentelevät ammattilaiset ovat kärsineet jo muutoinkin erityisen paljon rajoitusten vaikutuksista.


Teatterikeskus vaatii, että kiristetyistä rajoituksista johtuvat menetykset korvataan täysimääräisesti riippumatta yhteisön muodosta. Korvausten myöntäminen ja niiden taso ei saa riippua siitä, onko yhteisö voittoa tavoitteleva osakeyhtiö vai yleishyödyllinen yhdistys. Tämäkään ei kuitenkaan vielä riitä, vaan tarvitaan monimuotoisia tukitoimia, koska ansaintamallit eroavat toisistaan myös esittävän taiteen sisällä. Yhteisöjen menetykset tulee korvata rajoitusten aikana menetettyjen tulojen mukaan, minkä lisäksi tarvitaan edelleen Taiteen edistämiskeskuksen kautta jaettavaa lisärahoitusta yhteisöille, jotka jäävät suoran tuen ulkopuolelle syystä tai toisesta.


Tukitoimia tarvitaan niin kauan kuin rajoitusten välilliset vaikutukset jatkuvat. Nyt voimassa olevat tiukat rajoitukset tulevat vaikuttamaan yleisöjen käyttäytymiseen ja yhteisöjen toimintaedellytyksiin vielä pitkälle kevääseen. Joka kerta kun uusista rajoituksista päätetään, tulee päättää myös tuista, joilla rajoitusten aiheuttamat tappiot korvataan.


Päätökset tappioiden korvaamisesta tulee tehdä mahdollisimman pian, jotta vaikutukset yhteisöjen toimintaedellytyksiin ja ammattilaisten toimeentuloon eivät kasva tarpeettomasti ja liian suuriksi. Nopeasti muuttuvat linjaukset rajoituksista yhdistettynä epätietoisuuteen tulevista tuista ovat yhdistelmänä erittäin haitallinen. Tieto korvauksista, tuista ja hätäjarrun kestosta tarvitaan heti tammikuun alussa, jotta puhdas päättämättömyys ja puutteellinen tiedonkulku eivät pahenna tilannetta entisestään.


Nämä rajoituksista johtuvat tappiot esittävän taiteen kentällä ovat täysin tarpeettomia, koska esittävän taiteen toimintaa voidaan järjestää turvallisesti. Alalla luotiin heti pandemian alussa tehokkaat käytännöt tartuntojen ehkäisemiseen, ja niitä päivitetään jatkuvasti ajantasaisen tiedon mukaan. Nämä toimintamallit ovat myös erittäin laajasti käytössä esittävän taiteen ammattiyhteisöissä ja kentällä yleisön turvallisuus nähdään erittäin tärkeänä.


Katsomme, että riskihiararkiamalli perustuu liian köykäiselle tietopohjalle ja on huolestuttavaa, mikäli sitä käytetään nykymuodossaan lainsäädännön pohjana. Mallia tulee kehittää siten, että se perustuu julkisesti saatavilla olevaan tietoon ja sitä tulee soveltaa avoimessa vuorovaikutuksessa kunkin rajoitettavan alan asiantuntijoiden kanssa. Nyt riskihierarkiamalli uhkaa muodostua yhdenvertaisuutta ja taiteen vapautta rajoittavaksi luokitteluksi, jolla ei ole uskottavia perusteluja terveysturvallisuudenkaan osalta.


Jos jonnekin on turvallista kokoontua näinä raskaina aikoina, niin teatteriin. Mahdollisuus kokoontua yhdessä kulttuurin äärelle on aivan keskeinen osa hyvinvointia.


Lisätietoja:
Mikael Kinanen,
toiminnanjohtaja,
Teatterikeskus ry