Esittävän taiteen vapaan kentän potentiaali

Esittävien taiteiden vapaa kenttä on Suomessa – ja laajemminkin – hyvin monipuolinen ja joustava toimija. Se kykenee reagoimaan nopeasti yhteiskunnan muutoksiin, uudistumaan taiteellisesti rohkeasti ja toimimaan erilaisten yleisöjen parissa. Vapaalla kentällä on potentiaalia luoda uusia taiteellisia ilmaisumuotoja, tuoda esiin marginaalisia ääniä sekä herättää keskustelua sellaisistakin aiheista, joita valtavirran instituutiot eivät aina ota käsittelyyn. Seuraavassa muutamia näkökulmia siihen, miksi vapaata kenttää kannattaa pitää erityisen kiinnostavana, ja miten ajatus taiteen omavaraisesta elättämisestä asettuu tähän kokonaisuuteen.

Taiteellinen joustavuus ja riskinotto

Vapaalla kentällä toimivat ryhmät ja taiteilijat voivat useammin tehdä tuotantoja, joissa on korkea taiteellinen riski. Institutionaalinen taidekenttä (esimerkiksi kaupunginteatterit) voi olla sidottu pitkäkestoisiin tuotantosykleihin tai yleisöodotuksiin, jotka rajoittavat kokeilevuutta. Vapaalla kentällä sen sijaan on mahdollista reagoida hyvinkin lyhyellä varoitusajalla ajankohtaisiin yhteiskunnallisiin ilmiöihin tai uusiin taiteellisiin ideoihin. Tämä tekee siitä usein taidekentän suunnannäyttäjän, joka luo uutta kulttuuria ja kehittää taiteen muotoja.

Yhteistyö ja verkostot

Vapaan kentän toimijat tekevät paljon yhteistyötä keskenään sekä erilaisten yhteisöjen, järjestöjen ja yksilöiden kanssa. Tämä verkostoituminen tuo monenlaisia synergiaetuja: uudet ideat leviävät nopeasti, resursseja voidaan jakaa ja yhdistellä, ja eri alojen taitajat voivat rikastaa toistensa osaamista. Parhaimmillaan vapaa kenttä rakentaa koko ajan raja-aitoja ylittäviä projekteja, kuten poikkitaiteellisia teoksia, joissa yhdistyvät esittävien taiteiden lisäksi esimerkiksi visuaalinen taide, muotoilu tai teknologiset innovaatiot.

Taloudellinen haavoittuvuus vs. omavaraisuus

Kysymys siitä, pitäisikö taiteen elättää itse itsensä, nousee esiin etenkin tilanteissa, joissa yhteiskunnallinen keskustelu kääntyy vahvasti talouteen ja julkisten menojen karsintaan. On hyvä tiedostaa, että vapaa kenttä on jo nyt erittäin tehokas ja kekseliäs resurssien käytössä. Toimijoiden budjetit ovat verrattain pieniä, ja taiteilijat rakentavat toimeentulonsa useasta eri lähteestä: apurahoista, lipputuloista, yritysyhteistyöstä, erilaisista hankerahoituksista sekä toisinaan myös muista töistä taiteen ulkopuolella.

Ajatus taiteen omavaraisuudesta voi olla ongelmallinen, jos se tarkoittaa, että julkinen tuki vedetään pois ja taiteen odotetaan rahoittavan itse itsensä. Monet taiteen muodot eivät ole markkinatalouden logiikalla kannattavia, mutta niiden arvo yhteiskunnalle ja on silti merkittävä. Ilman tukea monimuotoisuus kärsii, ja taiteesta tulee yhä enemmän vain niiden etuoikeus, joilla on varaa maksaa sen tekemisestä ja kokemisesta. Lisäksi markkinaehtoinen taide suosii tiettyjä esteettisiä mieltymyksiä, mikä voi kaventaa taiteellista ilmaisua ja rajoittaa rohkeiden, uusien avauksien syntyä.

On silti tärkeää, että taiteilijoilla ja taiteen vapaan kentän organisaatioilla on valmiuksia hankkia erilaisia rahoituslähteitä. Yhteistyö elinkeinoelämän kanssa, lipputulot ja erilaiset sponsorikuviot voivat tukea toimintaa, mutta useimmat ammattimaiset toimijat tarvitsevat silti myös julkista tukea. Julkinen tuki mahdollistaa riskinoton ja innovoinnin – juuri sen, mikä tekee vapaasta kentästä arvokkaan.

Mahdollisuudet tulevaisuudessa

Vapaalla kentällä on valtavasti potentiaalia myös laajemmassa taloudellisessa mielessä. Esimerkiksi kulttuurimatkailun osalta vaihtoehtoiset, omintakeiset ja kokeilevat esitykset voivat houkutella matkailijoita entistä enemmän kansainvälistyvässä maailmassa. Pienimuotoiset, omaleimaiset festivaalit, teatterit ja esitystilat voivat kasvaa vetovoimaisiksi kulttuurikohteiksi, jotka rikastuttavat matkailukokemuksia. Toisaalta taiteen ja kulttuurin rooli ihmisten hyvinvoinnin edistämisessä on tunnistettu yhä paremmin, ja vapaalla kentällä on mahdollisuus tarjota luovia ratkaisuja esimerkiksi hoivayhteisöissä, kouluissa tai erityisryhmien parissa toteutettaviin hankkeisiin. Näin taide voi olla osa laajempaa yhteiskunnallista kehitystä ja hyvinvointipalveluiden tarjoamista.

Yhteenveto

Esiintyvien taiteiden vapaan kentän potentiaali on valtava, koska sillä on kyky löytää uusia tapoja tehdä taidetta, tavoittaa yleisöjä, ottaa taiteellisia riskejä ja osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun. Se toimii usein taidekentän laboratoriossa, jossa tulevaisuuden mahdollisuuksia ja ideoita kehitetään.

Ajatus siitä, että taiteen pitäisi elättää itse itsensä, asettaa vapaalle kentälle suuria haasteita. Se voi johtaa tilanteeseen, jossa vain kaupallisesti kannattavimmat muodot säilyvät, ja yhteiskunta menettää osan luovuudestaan ja moniäänisyydestään. Samalla on toki selvää, että taiteilijat ja organisaatiot ovat taloudellisesti valveutuneita, etsivät aktiivisesti erilaisia rahoituslähteitä ja pystyvät viestimään toiminnastaan laajalle yleisölle.

Parhaimmillaan vapaan kentän taloudellinen malli on sekoitus yhteiskunnan tukea, omaa aktiivisuutta rahoituksen hankinnassa, lipputuloja ja muita yhteistyömuotoja. Näin varmistetaan, että riskinotto ja uuden luominen pysyvät mahdollisina ja että taiteen merkitykselliset sisällöt tavoittavat katsojat – niin Suomessa kuin kansainvälisestikin.