Teatteri ILMI Ö: Löytöretki-yhteisöteatteria ikäihmisille
Teatteri ILMI Ö. on vuonna 2002 perustettu helsinkiläinen kiertävä ammattiteatteri, joka on erikoistunut lastenteatteriin, kulttuuriseen vanhustyöhön sekä teatteritaiteen osallistaviin työtapoihin. Teatteri ILMI Ö:n taiteilijoilla on vahva asiantuntemus kulttuurisesta vanhustyöstä ja sen järjestämisestä taidetyöskentelyn, kokemuksen ja pedagogisen osaamisen kautta. Teatteri ILMI Ö. on tehnyt 20 vuoden toiminta-aikanaan useita ikäihmisille suunnattuja projekteja; esityksiä, työpajoja ja hankkeita palvelutaloissa ja -keskuksissa, muistisairaiden yksiköissä ja erilaisissa yhteisöissä.
Löytöretkiä Espoossa, Vantaalla ja Helsingissä
Teatteri ILMI Ö:n Löytöretki/IKO -hankkeen työryhmä - vasemmalta oikealle; Anne Korhonen, Minna Savin, Tanja Parantainen, Outi Sädekallio-Snellman
Teatteri ILMI Ö. on toteuttanut Löytöretki-yhteisöteatterihankkeen/IKO Tapiolan palvelukeskuksessa Espoossa, Suopursun palvelutalossa Vantaalla sekä Lapinlahden Lähteellä Helsingissä vuosina 2021-2022. Toiminnan tavoitteena on ollut tarjota ikäihmisille teatteritaiteen parissa uusia, mielekkäitä elämyksiä ja kokemuksia: ikäihmiset ovat sekä tekijöitä että kokijoita. Tavoitteena on ollut myös tukea ikäihmisten hyvinvointia, toimintakykyä, yhteisöllisyyttä ja aktiivista toimijuutta sekä kehittää kulttuuri- ja taidetoimintaa ikäihmisille yhdessä yhteistyökumppaneiden kanssa. Tavoitteena on ollut valmistaa ikäihmisten tuottamasta materiaalista hankkeen oma lehti, jonka jokainen teatteritoimintaan osallistuja saa muistoksi itselleen.
Löytöretki-yhteisöteatterihankkeeseen ovat kuuluneet avoimet teatterityöpajat, joissa on tehty näkyväksi osallistujien muistoja omasta elämänhistoriasta ja tämän hetken kiinnostuksen kohteista. Tärkeintä tuokioissa on ollut innostaminen, innostuminen, kuunteleminen, tunnelmien luominen, heittäytyminen, muistojen herättely, yhdessä tekeminen ja tästä hetkestä merkityksellisen luominen. Tuokiot ovat olleet kiireettömiä, lämminhenkisiä ja yhteisöllisiä. Jokaisella osallistujalla on ollut oikeus tulla mukaan juuri sellaisena kuin on ja jokainen on voinut osallistua haluamallaan tavalla – ennakko-osaamista teatterista ei ole tarvittu.
Teatterityöpajoissa ikäihmisten kiinnostuksen kohteita on käsitelty erilaisten teatteri- ja improvisaatiotekniikoiden kautta. Yksi keskeinen menetelmä on ollut ns. jututus, jossa yhteisestä aiheesta ja teemasta tehdään yhteistä tarinaa liittämällä yhteen osallistujien yksilölliset tarinat. Tarinasta muodostuu polveilevaa kudelmaa, joka on esitetty tapaamiskerran päätteeksi erilaisin teatterin menetelmin. Tuokioissa on toteutettu myös kuvatyöskentelyä, jossa erilaisista kuva- ja taidekorteista kerrotaan heränneitä ajatuksia, muistoja, kokemuksia, tunnelmia tai tehdään prosessikirjoitusta ja runoja. Tarinoiden ja runojen innoituksena ovat toimineet myös erilaiset esineet, soittimet, vappu- ja joulurekvisiitta ja jopa sadonkorjuun kasvikset. Olemme käyttäneet paljon myös musiikkia ja liikeimprovisaatiota; tehneet yhteistä liikettä ja omia koreografioita, musisointia eri soittimilla ja yhteistä laulamista. Osallistujien toiveesta toimme myös kerran Ateneumin taideaarteita palvelutaloon digitaalisen galleriakierroksen muodossa.
Käytämme paljon lapputekniikkaa kohtausten tekemiseen ja reflektoinnin välineenä.
Lisäksi olemme toteuttaneet Löytöretki-hankkeessa Lapinlahden Lähteen sadonkorjuujuhlassa Puistorunoutta-tapahtuman, jossa osallistujat saivat annettujen sanojen pohjalta tuottaa oman runonsa pyykkinarulle roikkumaan. Kokosimme näistä runoista esityksen, joka esitettiin lehden julkaisujuhlissa muusikoiden säestyksellä.
Teatteri- ja taidemenetelmiä on sovellettu kulloiseenkin tilanteeseen sopivaksi osallistujien toiveet ja impulssit huomioiden. Leikkimielisyys, kokeilevuus ja tilannetta aistiva toiminnan suunnan valinta ovat olleet keskeisiä elementtejä omassa työskentelyssämme.
Teatterityöpajoja on ohjannut aina kerrallaan kaksi Teatteri ILMI Ö:n taiteilijaa. Kahden ohjaajan mukanaolo on mahdollistanut henkilökohtaisen huomioinnin ja helpottanut draamallisten tilanteiden syntymistä. Työparityöskentely mahdollistaa ohjaajien osallistumisen taidetyöskentelyyn - yhteiseen tarinankerrontaan, teatteriesitykseen, lauluun, soittoon, tanssiin jne. yhdessä ikäihmisten kanssa, sekä esim. äänitekniikan käytön jouhevasti tilanteen edetessä. Puistorunoutta-tapahtumassa oli mukana koko ILMI Ö:n Löytöretki-työryhmä eli neljä taiteilijaa. Tämä mahdollisti tapahtuman performanssinomaisen toteuttamisen. Työpari- ja ryhmätyöskentely on toimivaa, inspiroivaa ja hedelmällistä toiminnan suunnittelussa, reflektoinnissa, kehittämisessä ja dokumentoinnissa.
Teatterityöpajoissa syntyneistä materiaaleista koostettiin lopuksi Lähde Tarinaan -lehti. Lehdessä on kaikkien hankkeeseen osallistuneiden ryhmien tarinoita, runoja ja kuvia. Teatterimme muusikko Jari Rättyä sanoitti ja sävelsi myös kahden Löytöretki-hankkeemme (Löytöretki/Iko -hanke ja Helsingin kaupungin rahoittama Löytöretki-hanke) materiaalista kappaleen, joka on kuunneltavissa Teatteri ILMI Ö:n kotisivuilta ja Youtubesta. Sanat löytyvät myös artikkelin lopusta.
Lähde Tarinaan -lehti julkaistiin esityksellisissä ja osallistavissa lehden julkaisujuhlissa jokaisessa toimintapaikassa. Julkistamisjuhlissa oli mukana koko työryhmämme sekä vierailevina muusikkoina Lapinlahdessa Joose Ojala sekä Espoossa ja Vantaalla Lotta Heiskanen. Julkistamisjuhlat olivat avoimet myös ikäihmisten omaisille ja ystäville sekä palvelukeskusten ja -talojen asukkaille ja henkilökunnalle. Kaikki yhteisöteatterihankkeeseen osallistuneet ikäihmiset saivat lehden muistoksi itselleen.
Runobingon avulla tehdään runoutta osallistujien sanoista
Maistiaisia Lähde tarinaan- lehdestä:
Tarinointia joulusta, 17.12.2021 Tapiolan ja Leppävaaran palvelukeskuksen väki
Joulupukki, sen minä muistan lapsuudesta. Ja näkyy niitä joulupukkeja kaupassakin. Olen myös itse ollut joulupukkina.
Lapset asuvat lähellä minua. Ja kaksi lastenlasta. Vietetään joulua tyttären perheen kanssa. Ihan asuvat tien toisella puolella. Niin joulu, kuten kaikki muutkin asiat järjestyvät hyvin.
Joulusta tulee mieleen kiva musiikki. Porsaita äidin oomme kaikki, ja sitähän me laulettiin. Me myös. Ja lahjat kuuluu jouluun. Hei, minä muuten olen Lahja. Se sama joulupukki häärää ympäriinsä. Tuleekohan tänä vuonna enää ollenkaan lahjoja? Jään odottamaan.
Joulukuusi kuuluu jouluun. Olen sellaisen myös itse hakenut metsästä. Sellaisen täysikokoisen, sen piti ulottua kattoon saakka. Ja olla sopusuhtainen.
Yksi joulu kun meille tuli joulupukki, niin sillä oli säkki, mikä oli aika tyhjä. Meille kerrottiin, että susilauma oli hyökännyt porojen kimppuun ja vienyt lähes kaikki lahjat ja repinyt lahjasäkin. Sain kyllä yhden lahjan. Tämä tapahtui Kymenlaaksossa.
Meillä tapahtui niin, että koirat haukkuivat joulupukkia, eivät ymmärtäneet että se oli perheen äiti, joka vaan oli kääntänyt turkin väärinpäin.
Yhtenä jouluna meidän perheen isä oli Kankaanpäässä upseerikoulutuksessa ja naisväki vietti joulua. Joulupukki oli ääneltänsä kuin alakoulun opettaja. Joulupukin mentyä äiti meni puhelimeen ja soitti alakoulun opettajalle ja pyysi käymään, kun joulupukki oli jättänyt hänellekin pari pakettia. Pian opettaja tulikin ja Irma-tyttö, n. 5-6 -vuotias, eli minä pienenä raapi päätänsä ja pohti että mitä tässä nyt oikein tapahtuu.
Jouluun kuuluu myös tontut, jotka auttavat kaikissa jouluaskareissa ja kiireissä, myös laatikoiden paistamisessa. Ei kai se joulu tule muuten.
Minulla oli kolme vanhempaa veljeä, jotka hakivat Helsingin torilta joulukuusen. Sen tuoksu oli ihana. Siinä oli tähti ja kynttilöitä. Ja niitä neulasia jäi joulun jälkeen, aina vaan löytyi lisää.
Jouluaamuna syötiin riisipuuroa mantelilla.
Lapinlahden syyssatoa, Puistorunoutta Sadonkorjuujuhlassa 25.8.2022
Sinä tulet ihastukseni
Värisevä lahjani
Minä itken.
Radiota kuunnellessa
juoksen sammalmättään
läpi
- suutelen luontoa
Minä keskustelen
- Kylmä mutkainen sammal
Kerro mato.
Minä ihastun,
halaan syntymää.
Ihastun,
kerro iloisesti
hiljaa.
Sinä itket sammaleen värisiä kyyneleitä,
toivoen, että tulisin.
Ja minä leijun.
Minä,
syntymä
värisevä sairaus.
Halata sammalta,
lahja.
Puut ovat lahja.
Sinä olet kaunis ihmisen kuva.
Minä tuulessa
uin vastaasi.
Värisevät puut.
Sinä ja minä.
Osallistujan tarina omasta esineestä Suopursun palvelutalossa syksyllä 2022
Seikkailujen alku
Tämä on tällainen tavallinen muovinen hammasmuki. Siinä on tyttö poimimassa kukkia, se olen kuin minä lapsena. Ostin mukin 18.1.1982 Budapestissä. Olin Unkarissa puoli vuotta stipendillä opiskelemassa unkaria ja sain opiskella kaikkia muitakin aineita yliopistolla. Minua oli vastassa virkamies yliopistolta ja aiheutin hänelle monta sydäriä ensimmäisen päiväni aikana.
En ottanut paljon tavaroita mukaani, ajattelin hankkia ne paikan päältä. Pahin asia olivat kengät. Tulin kumisaappaissa ja Budapestissä oli kylmä ilma, varpaani olivat ihan jäässä. Olin kuullut, että naistenkenkien osto on Unkarissa mahdotonta. Tarjolla on vain korkokenkiä ja kaikki ovat hyllyllä esillä, mihinkään ei saa itse koskea. Mutta lastenkenkiä myytiin kokoon 39 saakka, sen olin kuullut. Virkamies vei minut kenkäkauppaan ja vaikeroi. Kysyin lastenkenkiä ja myyjä opasti meidät yläkertaan, siellä ei ollut ketään muita kuin yksi myyjä. Halusin kokeilla lasten talvisaappaita ja myyjä ojensi minulle mustat kokoa 38, se oli liian pieni, mutta koko 39 oli sopiva. Virkamies vaikeroi ja sanoi, etten voi ostaa niitä kenkiä, koska ne ovat poikien kengät. Minä ostin ne kengät ja lopulta virkamieskin totesi, että nehän näyttävät hyvältä housujen kanssa. Hän päivitteli ja päivittelee varmaan vieläkin, että minä olin kenkäkaupassa viisi minuuttia ja sain ostettua hyvät kengät.
Unkarissa huomasin suomalaisuuteni. Se ilmeni viilipyttymäisyytenä, muut meuhkasivat ympärillä, jos jotain sattui, minä olin rauhallinen. Teimme paljon retkiä ympäri Unkaria. Siellä tutustuin myös kesän tähtitaivaaseen. Illat olivat pimeitä ja tähdet näkyivät, täällä Suomessa ei ole kesäisin sellaista. Ja ne heinäsirkat. Tähtitaivas ja heinäsirkat. Se oli aivan ihanaa aikaa.
Taidekorttien äärellä; mikä kuva kutsuu ja kiinnostaa? Minkälaista tarinaa, runoa, kohtauksia niistä syntyy?
Palautetta toiminnan merkityksestä ja vaikuttavuudesta
Olemme kokeneet ja nähneet, että teatteritoiminta on merkityksellistä ikäihmisille: teatteritoiminta luo iloa, aktiivisuutta ja tuo merkityksellisyyttä ja elämyksiä arkeen. Taidetoiminta mahdollistaa osallisuuden – jokainen pääsee mukaan omalla tavallaan ja myös esimerkiksi kunkin osallistujan oman liikkumiskyvyn mukaan. Teatteritoiminta luo yhteisöllisyyttä ja mahdollistaa sosiaalisia kontakteja, ajatusten vaihtoa ja vuorovaikutusta. Toiminta tukee myös mielen hyvinvointia ja ehkäisee yksinäisyyttä; ryhmässä on mukavaa ja rentoa olla ja ystävystyminen muiden kanssa mahdollistuu.
Ikäihmiset eivät ole yksi yhdenmukainen ryhmä: kulttuurin harrastuneisuus, kognitiiviset kyvyt, fyysinen kunto ja vire vaihtelevat. Työpajoissamme jokainen osallistuja on tullut nähdyksi ja kuulluksi omista lähtökohdistaan käsin. Teatteri- ja taidetoiminta tarjoaa myös uudenlaisen tavan kohdata, uuden kielen; se on kokemuksellista, elämyksellistä, koskettavaa, leikkimielistä ja samalla syvällistä.
Yhdessä improvisoitua musiikkia
Osallistujien palautteita yhteisöteatteritoiminnasta
“Täällä on iloa ja innostusta!”
“Toiminta oli uudenlaista ja virkistävää.”
“Viehättävää yhdessäoloa!”
“Omasta ideasta, muistosta ja kokemuksesta muodostettiin yhteistä taidetta.”
“Taide on lohtu ja sen tekeminen yhdessä.”
“Tärkein anti yhteisöteatteriin osallistumisessa on ollut kokemus turvallisesta ja hyväksyvästä yhteisöstä sekä ilo, jota tehdyt harjoitukset ovat tuoneet.
“Osallistuminen on estänyt minua luisumasta "syrjäytyneen vanhuksen" rooliin”
“Kuulluksi tulemisen kokemus oli syvä, kun kerroin juttujani ja se esitettiin. Joku ymmärsi minua.”
“Ihanaa, kun sai istua ja keskustella maalauksista rauhassa, en jaksa enää seistä niin kauaa.”
“Tavallisessa teatterissa on helppoa kun istuu vaan ja katsoo, tässä ihan eri tavalla kun osallistuu, kiinnostuu ja elää!”
Teatteri ILMI Ö:n työpajoihin on voinut osallistua myös toimintapaikkojen henkilökunta. Tästä olemme saaneet paljon positiivista palautetta; henkilökunnan on ollut mukava nähdä, miten ikäihmiset toimivat, mitä kertovat ja miten ovat ryhmässä. Henkilökunta on voinut olla itse mukana toiminnassa ja tarvittaessa auttaa ja tukea osallistujia osallistumaan. Henkilökunta on myös saanut työpajoista itselleen uusia teatteri- ja taidemenenetelmiä työhönsä ja näin osa teatteri- ja taidetoimintaa voi jatkua myös meidän toimintamme jälkeen. Henkilökunta ja osallistujat ovat kokeneet toiminnan erittäin mielekkääksi ja toivoneet teatteritoiminnalle jatkoa.
“Suopursun palvelutalon vanhukset ovat yksinäisiä ihmisiä ja kaipaavat ulkopuolisilta piristystä sekä apua päivittäisiin toimintoihin. Monen vanhuksen omaiset eivät käy usein heidän luonaan. Teatteri ILMI Ö:n teatteritoiminta on todella tärkeää ja piristävää vanhuksille. Se on myös mukavaa ajanviettoa, mitä he kaipaavat, koska se tuo heidät yhteen, jolloin he voivat jutella ja keskustella asioista. Pidän todella tärkeänä tällaisia hetkiä vanhuksille.”
Anu Ramsi, opiskelija/hoitaja Suopursun palvelutalon henkilökunnasta
Olemme rakentaneet teatterituokiot niin, että jokainen kerta muodostaa itsenäisen kokonaisuutensa, ja jokaiseen kertaan ovat kaikki uudetkin osallistujat aina tervetulleita. Tuokiot muodostavat kuitenkin myös pitkäkestoisen ja kehittyvän linjan, jolloin osallistujien on mahdollisuus syventyä teatteri- ja taidemenetelmiin sekä oman että ryhmän yhteisen vuorovaikutuksen ja ilmaisun kehittämiseen.
Olemme saaneet työskennellä Löytöretki/IKO-hankkeen kautta toimintapaikoissa pitkäkestoisesti, mikä on erittäin merkittävää. Pitkä työskentely mahdollistaa meille myös tutustumista kunkin paikan toimintakulttuuriin, sen mahdollisuuksiin ja rajoituksiin. Luottamuksen rakentuessa uudenlaista yhteistyötä voi syntyä. Esimerkiksi Suopursun palvelukeskuksessa Vantaalla osallistujien innostus teatterityöpajoista oli kantautunut sekä hoitohenkilökunnan, että keittiön tietoon. Viimeisen kertamme lehdenjulkaisujuhlaan keittiö oli järjestänyt yllätykseksi valmiiksi asetellut kahvit, teet ja herkkulautaset, jotka olivat osallistujia ja meitä odottamassa. Monivuotinen, esimerkiksi Teatteri ILMI Ö:n toiminnan kaltainen kulttuuritoiminta voisi tukea myös uudenlaisen yhteisöllisyyden luomista ja vahvistamista toimintaympäristöissä.
Meille taiteilijoille pitkäkestoinen työskentely on monin tavoin antoisaa ja kehittävää; pystymme reflektoimaan työtämme ja kehittämään sekä toteuttamaan uusia teatteri- ja taidemenetelmiä työpajoissamme. Lisäksi jokaisen toimintapaikan kulttuuriin ja työntekijöihin tutustuminen ja hedelmällisen yhteistyön rakentaminen vaatii aikaa. Samalla meidän ohjaajien ja osallistuvien ikäihmisten välille syntyy aitoa tutustumista, joka on taidetyöskentelyssä ensiarvoisen tärkeää - pystymme henkilökohtaisesti huomioimaan jokaisen osallistujan ja tarjoamaan kullekin mieluista ja myös kehittyvää teatteri- ja taidetoimintaa. Saamme ikäihmisten kohtaamisista innostavia kokemuksia luovuuden ja vuorovaikutuksen voimasta sekä taiteen merkityksestä kaikenikäisille, kaikissa elämänvaiheissa.
Osallistujien tarinoista, runoista ja kuvista koottu Lähde tarinaan - lehti
LÖYTÖRETKI
(Sanat, sävel ja kaikki soittimet: Jari Rättyä)
Silloin kerran lapsena lupasin:
Tanssin joka päivä,
tanssin joka päivä vaan
Aikuiseksi vaikka jos tulisin
tanssin joka päivä
pysähdy en milloinkaan
Vannoin, että aina on hymyä
nauran joka päivä,
nauran edes vähäsen
Tulkoon vaikka taivaalta kiviä
nauran joka päivä
vaikka läpi kyynelten
Ja niin löytöretken teen
uuteen päivään ja eiliseen
Niin löytöretken teen
taiteen siivin mun sydämeen
ja huomiseen
Harmaan seinän maalata halusin
tahdoin värikästä
tahdoin värin jokaisen
Piirsin naurunaamoja pylväisiin
piirsin auringon
ja haavoitetun sydämen
Laulun lauloin aina kun heräsin
vaikka itselleni
vaikka itselleni vain
Voimaa uuteen päivään mä keräsin
ja se laulu oli
elämässä tukenain
Ja niin löytöretken teen
uuteen päivään ja eiliseen
Niin löytöretken teen
taiteen siivin mun sydämeen
ja huomiseen
Teatteri ILMI Ö:n Löytöretki-yhteisöteatterihankkeen ohjaajat:
Anne Korhonen, Tanja Parantainen, Minna Savin, Outi Sädekallio-Snellman
***
Teatteri ILMI Ö:n kulttuurista vanhustyötä vuosien varrelta:
Teatteri ILMI Ö:n kulttuurinen vanhustyö on palkittu Suomen muistiasiantuntijat ry:n myöntämällä Vuoden Muistiteko -tunnustuksella vuonna 2009. Teatteri ILMI Ö. sai tunnustuksen Muistatko Äitini? -esityksestä, jota edelsi usean vuoden yhteisöteatterityöskentely muistisairaiden asukkaiden, henkilökunnan ja omaisten kanssa Opri ja Oleksi -hoivakodissa Espoossa. Teatterimme voitti myös Helsingissä vuonna 2012 järjestetyn Osaattori-kilpailutuksen ikäihmisille suunnatulla Enää kilometri jouluun -esityksellä. Muita kiertäviä esityksiä ikäihmisille, heidän läheisilleen sekä hoitohenkilökunnalle ovat olleet Koulutie, Joulutie, Enää kilometri jouluun, Runocafe, Runopicnic, Jutun juuri ja Otsalamppu. Esitykset ovat kiertäneet pääkaupunkiseudun lisäksi myös muualla Suomessa. Useisiin esityksiin on liittynyt kiinteästi yleisötyö; yhteisöllinen ja osallistava toiminta ikäihmisten kanssa.
Teatterimme on toteuttanut kulttuurista vanhustyötä useissa palvelukeskuksissa ja -taloissa pääkaupunkiseudulla koko kahdenkymmenen toimintavuotemme aikana. Kalasatamassa Helsingissä on toteutettu vuosina 2016-2021 neljä suurta yhteisöteatterihanketta, joissa suurin osa osallistujista on ollut ikäihmisiä.
Vuosina 2021-2022 olemme toteuttaneet ikäihmisille suunnattuja Löytöretki-yhteisöteatterihankkeita Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla. Näissä hankkeissa olemme julkaisseet kaksi lehteä: Löytöretki ja Lähde Tarinaan, jotka ovat koostuneet osallistujien tuottamasta materiaalista. Lisäksi hankkeisiin liittyen on sävelletty ja sanoitettu Löytöretki-kappale.
Kirjoittaneet: Anne Korhonen, Tanja Parantainen, Minna Savin, Outi Sädekallio-Snellman