Erot rahoituksessa ylläpitävät syrjintää
Hallituksen tavoitteet yhdenvertaisuuden, tasa-arvon ja syrjimättömyyden edistämiseksi ovat kannatettavia. Esittävän taiteen toimialalla hallituksen ilmoittamat toimet kuitenkin heikentävät tilannetta entisestään. Tilanteen korjaamiseksi tarvitaan alan sisäisten rahoituserojen tasaamista ja vapaalle kentälle suunniteltujen leikkausten perumista.
Suomen Valtioneuvosto julkaisi torstaina 31.8. tiedonannon yhdenvertaisuuden, tasa-arvon ja syrjimättömyyden edistämiseksi Suomalaisessa yhteiskunnassa. Tiedonannossa korostetaan yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon toteutumista myös kulttuurialalla, kiinnittäen erityistä huomiota vähemmistöjen saamista mukaan toimintaan. Työelämän osalta sitoudutaan edistämään syrjimättömyyttä, monimuotoisuutta ja yhdenvertaisia mahdollisuuksia.
Nämä tavoitteet on helppo allekirjoittaa. On tärkeää, että kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet osallistua yhteiskuntaan ja elää hyvää elämää, taustastastaan ja henkilökohtaisista ominaisuuksistaan riippumatta. Keskeinen kritiikin kohde tiedonannon julkistamisen jälkeen on kuitenkin ollut, että hallituksen esittämät toimet eivät riitä tavoitteiden saavuttamiseksi. Sen sijaan suunnitellut leikkaukset kulttuurialalla toimivat suoraan näitä julkilausuttuja tavoitteita vastaan.
Vapaan kentän ja pienten yhteisöjen toimintaedellytykset ovat keskeisiä, kun tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden ongelmia ratkotaan esittävän taiteen kentällä.
Esittävän taiteen kentällä aivan keskeinen ongelma on vertikaalinen segregaatio eri ryhmien välillä. Esittävän taiteen tilastot 2022 mukaan uusien pienten yhteisöjen nousu esittävän taiteen valtionosuusjärjestelmään vuoden 2022 alusta tasasi eroja miesten ja naisten määrissä, mutta samalla uudistus on tuonut tilastoissa entistä vahvemmin esiin sukupuolten välistä eriarvoisuutta palkoissa. Pienemmät yhteisöt, joissa tasa-arvo on tunnustetusti toteutunut paremmin, eivät pysty tarjoamaan tekijöille samanlaisia taiteellisia mahdollisuuksia tai toimeentuloa kuin suuret laitokset. Esittävän taiteen työelämä on siis edelleen monin paikoin kerrostunut, mikä näkyy myös vertailemalla palkkatilastoja ennen ja jälkeen VOS-uudistuksen.
Yhteisöjen siirtymän tuomat muutokset tarjoavat ikkunan myös vertikaaliseen segregaatioon vapaan kentän ja laitosten välillä: vapaa kenttä on ylipäänsä naisvaltaisempi ja heikommin palkattu, mistä tilastoidut muutokset osaltaan kertovat. Tätä havainnollistavana näkyvänä erona voidaan nostaa erot eri sukupuolten sijoittumisessa keskeisiin johtamistehtäviin. Siinä, missä kansallisten ja valtionosuuslaitosten teatterinjohtajista ja taiteellisista johtajista naisia on vajaa kolmannes, vapaalla kentällä naisjohtajia on reilu enemmistö. Ero näkyy myös toimeentulossa: viime vuotta koskevan palkkaselvityksemme perusteella vapaan kentän johtajien palkkataso on vain 65 % laitoksiin verrattuna.
Vastaavia eroja vapaan kentän ja laitosten välillä tulee Teatterikeskuksen verkostoissa esiin myös muissa syrjinnän ulottuvuuksissa, kuten maahanmuuttajien, etnisten vähemmistöjen, paluumuuttajien tai vammaisten sijoittumisessa esittävän taiteen kentälle. Nämä ammattilaiset ovat yliedustettuina vapaalla kentällä paremmin rahoitettuihin laitoksiin verrattuna, vaikka toimeentulon hankkiminen vapaalla kentällä on muutoinkin epävarmempaa. Syrjinnälle alttiit tai muutoin kulttuuripalveluiden ulkopuolelle jäävät ryhmät huomioidaan verrattain laajasti myös vapaan kentän yhteisöjen kohderyhmissä, minkä takia vapaalla kentällä on potentiaalia tukea tiedonannon tavoitteiden toteutumisessa myös laajemmin yhteiskunnassa.
Leikkaukset, joita vapaan kentän avustuksiin on suunniteltu hallitusohjelmassa sekä Valtiovarainministeriön talousarvioehdotuksessa vuodelle 2024, heikentävät tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edellytyksiä esittävän taiteen kentällä. VM:n talousarvioehdotuksessa ero laitosten ja vapaan kentän rahoitustasossa on kasvamassa 8 prosentilla, lähinnä vapaan kentän rahoituksen leikkausten seurauksena. Ero VOS-laitosten ja vapaan kentän yhteisöjen välillä on jo ennestään huima: eroa kenttien välillä kuvastaa hyvin se, että uusien yhteisöjen siirtyessä vuoden 2022 alussa vapaalta kentältä VOS-rahoituksen piiriin, näiden yhteisön rahoitus kasvoi keskimäärin 54 %.
Ilman yhtä nopeita toimia tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden parantamiseksi, leikkaukset osuvat erityisesti naisten ja vähemmistöjen mahdollisuuksiin työelämässä. Lisäksi monet juuri alipalvelluille ryhmille suunnatut ja vapaan kentän yhteisöille tärkeäksi rahoitusvajeen paikkaajaksi muodostuneet hankerahoitukset päättyvät uuden hallituskauden ensimmäiseen talousarvioehdotukseen myötä.
Koska hallituksen tiedoksiannon tavoitteiden halutaan toteutuvan myös kulttuurialalla, rahoituseroja on päinvastoin kurottava umpeen. Vapaan kentän vahvempi rahoitus on nopein tie kohti tasa-arvoisempaa ja yhdenvertaisempaa kulttuurikenttää.
Mikael Kinanen,
toiminnanjohtaja,
Teatterikeskus ry