Hallitusohjelma vapaan kentän näkökulmasta

Kymmenen hyvää tavoitetta ja yhdeksän kaunista toimenpidettä? 

Petteri Orpon tuoreen hallituksen ohjelmaa on jo analysoitu monipuolisesti; kulttuurialalla esimerkiksi KULTA, Suomen Teatterit ja ammattiliitoista Teme ja TAKU ovat kommentoineet ohjelmaa tuoreeltaan. Kulttuuriorganisaatioiden edustajien näkökulma on ollut pääsääntöisesti myötämielisempi hallitusohjelmalle, ja työtekijäjärjestöjen kriittisempi, mutta molemmin puolin nostetaan esiin samansuuntaisia näkökulmia.

Tarkastelen ohjelmaa erityisesti esittävän taiteen vapaan kentän yhteisöjen näkökulmasta. Tämä ei tarkoita, että työntekijöihin kohdistuvat heikennykset voitaisiin ohittaa: ne heikentävät myös työnantajien tilannetta, joskin välillisesti.

Jos ohjelmaan kirjoitetut tavoitteet toteutuisivat järkevällä vastuullisuudella, jota hallituspuolueet ovat vaalikampanjoista asti korostaneet, ei vapaalla kentällä tai kulttuurialalla ylipäänsä ole huolen häivää.

Hallitusohjelma turvaisi taiteen vapauden ja monipuolisuuden, edistäisi alan kehittymistä elinvoimaisena elinkeinona, vahvistaisi suomalaisen kulttuurin kansainvälisyyttä ja korjaisi puutteet freelancerien sosiaaliturvassa. Kulttuuria hyödynnettäisiin monipuolisesti sosiaali- ja terveydenhuollossa sekä nuorten kasvussa mukaan yhteiskuntaan. Kulttuuripoliittinen selonteko mahdollistaisi alamme kunnianhimoisen kehittämisen.

Tavoitetilaa voisi kuvata sellaiseksi, että sen myötä taide ja kulttuuri kukoistaisivat ja niiden hyödyt säteilisivät läpi yhteiskunnan. Jokaisella olisi mahdollisuus tavoitella juuri itselleen hyvää elämää lapsuudesta alkaen, myös kulttuurin keinoin.

Aika ihana visio, eikö?

Näiden tavoitteiden toteuttaminen edellyttäisi huomattavia lisäpanostuksia taiteeseen ja kulttuuriin, samassa suuruusluokassa kuin kulttuurialan yhteinen tavoite kulttuuribudjetin nostamisesta prosenttiin.

Kulttuuria käsittelevät tekstikirjaukset ovat hyvinkin kulttuurimyönteisiä niin kulttuurille varatussa alaluvussa kuin läpi hallitusohjelman. Tästä kuuluu ansaittu kiitos hallituspuolueiden neuvottelijoiden arvokkaalle työlle eri neuvottelupöydissä.

Kuitenkin hallitusohjelman suurena ongelmana on, että ohjelman lukujen myönteisten kulttuurikirjausten ja liitteistä löytyvien ankarien taloudellisten päätösten välillä on uskomaton kuilu. Aivan kuin lukisi kahta tyystin eri ohjelmaa.

Vapaa kenttä on kulttuurialan kustannustehokkain osa, jonka tekijöiden toimeentulo on kuitenkin pirstaleista. Varsinkin esittävässä taiteessa tilastot todistavat tätä tehokkuutta vuosi vuoden perään. Eri taiteenalojen vapailla kentillä kehitetään uutta ilmaisua, tehdään uusia teoksi ja ansaintamalleja sekä sovelletaan taiteen menetelmiä laajasti myös muun yhteiskunnan tarpeisiin.

Tiivistetysti kenttä toteuttaa juuri sellaista TKI-toimintaa ja taiteen soveltavaa käyttöä, jota toisaalla hallitusohjelmassa korostetaan. Tämän huomioiden olisi luontevaa, jos juuri vapaa kenttä olisi hallituksen erityisessä suojeluksessa.

Vaikka kulttuurialalle hallitusohjelma ei kohdista juuri suoria leikkauksia, juuri taiteen vapaata kenttää uhkaavat 125 milj. € leikkaukset OKM:n jakamiin valtionavustuksiin. Jo pintapuolisella perehtymisellä selviäisi, että kulttuurialan valtionavustuksissa ei ole ylimääräistä näin latvottavaksi.

Avustukset koostuvat pienistä, mutta tärkeistä puroista.

Harkinnavaraiset avustukset ovat valtiolle keino saada kulttuurin lukuisat hyödyt pilkkahintaan: julkisen vallan omana toimintana tai rahoituslakien kautta rahoitettuna kustannukset nousisivat korkeammalle. Tämän seurauksena ainoa keino edistää ohjelmassa luvattuja parannuksia ilman menolisäyksiä olisi panostaa entistä vahvemmin juuri valtionavustuksiin ja niiden sisällä taiteen vapaaseen kenttään.

Herää kysymys, onko taloudellisista päätöksistä sovittaessa ymmärretty, mihin leikkaukset kohdistuisivat? Onneksi järkeviin korjausliikkeisiin on vielä hyvin aikaa.

Taloudelliset päätökset syövät edellytyksiä myös kulttuurialan elinkeinotoiminnan kehittymiseltä. Viime aikoina Teatterikeskuksen toiminnassa on tullut toistuvasti esiin esittävän taiteen yhteisöjen pohdinta siirtyä yleishyödyllisestä toiminnasta arvonlisäveron alle, elinkeinotoiminnan piiriin ja siten markkinaehtoisempaan toimintamalliin. Pääsylippujen arvonlisäveron korotus 10 prosentista 14 prosenttiin tarkoittaa kuitenkin, että tämä kehitys pysähtyy, ja alan riippuvuus valtion rahoituksesta kasvaa entisestään.

Ristiriitaisia kirjauksia löytyy valitettavasti myös lukujen sisältä.

Hallitusohjelma lupaa merkittäviä parannuksia freelancerien asemaan, mutta toimenpiteet tarkoittaisivat kuitenkin heikennystä. Yhdistelmävakuutus työttömyysturvassa on erittäin tärkeä uudistus esittävän taiteen vapaalle kentälle tyypillisten freelancerien kannalta. Kuitenkin lukuisat heikennykset työttömyysturvaan, sosiaaliturvaan ja jopa kohtuuhintaiseen asuntotuotantoon heikentävät freelancerien asemaa tavoilla, jotka tekevät tyhjiksi myös yhdistelmävakuutuksesta saatavat hyödyt.

Heikennykset herättävät huolta myös alan työnantajien näkökulmasta. Heikennykset freelancerien ja muiden epätyypillisissä työsuhteissa työskentelevien asemaan tarkoittavat pahenevaa pulaa osaavasta työvoimasta. Ammattilaiset joutuvat joko vaihtamaan alaa tai muuttamaan pois paikkakunnilta, joilla työtä olisi tarjolla. Jäljelle jäävät työllistyisivät kokoaikaisesti isompiin organisaatioihin, jolloin työmarkkinoiden joustavuus kärsii.

Esittävän taiteen vapaa kenttä tarjoaa kyselyidemme perusteella työtä tuhansille, mutta vain joillekin kymmenille kokopäiväisesti. Vapaan kentänkin työnantajat haluaisivat tarjota tekijöille kokopäiväistä työtä riittävin työehdoin, jolloin monet ylläolevista ongelmista voitaisiin välttää, mutta julkisen rahoituksen riittämättömän tason vuoksi se ei ole mahdollista.

Nykyisen toiminnan tason säilyttäminen edellyttää siis vapaan kentän rahoituksen kasvattamista työttömyys- ja sosiaaliturvan heikennysten toteutuessa.

Muita työelämän pelisääntöjä koskevat kirjaukset tuovat pientä helpotusta vapaalle kentälle liian tiukaksi muodostuneeseen byrokratiaan. Useimpia hallitusohjelmaan sisällytetyistä työntekijän aseman heikennyksistä pienen työnantajan vapaalla kentällä ei kuitenkaan kannata hyödyntää, koska niiden pidemmän välin haitat ovat suuremmat kuin lyhytaikaiseksi jäävä hyöty.

Ratkaisevaa on, miten hallitusohjelmaa viedään käytäntöön. Vastuullisella ja asiantuntevalla toteutuksella uhkakuvat on mahdollista välttää. Hyvin valmistellun kulttuuripoliittisen selonteon avulla on mahdollista kehittää suomalaista kulttuuripolitiikkaa suurin harppauksin eteenpäin, kunhan sen pohjana on riittävän monipuolinen ymmärrys kulttuurialasta ja sen tarpeista, pienet ja orastavat taiteenalat sekä vapaa kenttä mukaanluettuna. Ratkaisut onkin syytä viilata yhdessä alan eri toimijoiden kanssa.

Olen iloinen, että saamme tiede- ja kulttuuriministereiksemme heti hallituskauden alkuun kulttuuripoliittisella osaamisellaan profiloituneen Sari Multalan, jonka työtä jatkaa kahden vuoden jälkeen Mari-Leena Talvitie. Toiveenani on, että kulttuurialan rakenteita kehitetään toiminnan tarpeista käsin, pitkäjänteisesti ja kokonaisuutena välttäen osaoptimointia.

Analyysi perustuu Teatterikeskuksen jäsenyhteisöjen käyttöön laadittuun yksityiskohtaiseen analyysiin hallitusohjelman kirjauksista.

Mikael Kinanen,
toiminnanjohtaja,
Teatterikeskus ry

mikael.kinanen@teatterikeskus.fi
040 731 3655