”Tehän oletta ihan tavallisia ihmisiä!”
Hanketaiteilijana Pohjoisen uusilla poluilla - Osa 1/2
Usein törmää siihen jännitykseen, mitä taiteilijan kohtaaminen ja taiteesta puhuminen ihmisissä aiheuttaa. ”Enhän mie ole mitään taidetta tehny. Se elämä on ollut yhtä työntekoa.” Kun pintaa alkaa pikkuisen rapsuttaa voi elämän varrelta löytyäkin valtava määrä kulttuurikokemuksia, nautintoja ja elämää rytmittävää sekä hyvinvointia luovaa harrastuneisuutta taiteiden parista. Valtavan laajan IKO-hanketyövuoden aikana olemme päässeet juttelemaan usean ihmisen kanssa taiteen merkityksestä ja taidekokemuksen vaikuttavuudesta elämässä, arjessa, päivässä tai juuri siinä omassa pienessä arjen hetkessä. Tässä kirjoituksessa kaksi ihan tavallista keski-ikäistä taiteilijaa pohtii hankkeen aikaisia kohtaamisia ja kosketuksia, sekä niiden merkitystä.
Piste Kollektiivin “Pohjoisen uudet polut - Taiteesta hyvinvointia ikäihmisille” -hankkeen toteutusaika oli 1.10.2021-31.12.2022. Piste on tehnyt hankkeessa yhteistyötä Rovaniemen kaupungin hallinnoiman Etsivän kulttuurisen vanhustyön hankkeen kanssa. Pisteen kuntakumppani on ollut Itä-Lapissa sijaitseva Sallan kunta.
Ikäihminen, seniorikansalainen vai viisauden jakaja?
On tärkeää tuntea termistöä ja miettiä, millä tavalla ikäihmisistä puhutaan. Vuosi on ollut monipuolinen ja pitänyt sisällään paljon vaikuttavia kohtaamisia hyvin erilaisten ikäihmisten sekä ikäihmisten parissa työskentelevien kanssa.
Etenkin Sallan kokonaisuuden alussa pohdimme paljon Sallan kunnan asiantuntijoiden kanssa alueen ikäihmisten moninaisuutta. Kunnan ikärakenne on harmaantunut, ja tulee olemaan tätä tulevaisuudessa vielä enemmän, ja tämän takia on ensisijaisen tärkeää ymmärtää yli 60-vuotiaiden ihmisten moninaiset elämäntilanteet kotihoidettavista palvelukeskuksissa asuviin ja vielä osa-aika työtä tekeviin. Iso ero on myös sillä missä päin kuntaa ikäihmiset asuvat, mitä palveluita he saavat ja käyttävät.
Näiden keskusteluiden pohjalta lähdimme rakentamaan Sallassa toteutettavia taidekokonaisuuksia, kartoittamaan kulttuuritarpeita sekä ikäihmisten kulttuurihyvinvoinnin tietoisuuden kasvattamista.
Ikämiehiä
Olemme päässeet taiteilijoina luomaan esityksiä ja taidesisältöjä, joiden raamit ja puitteet olemme määritelleet kohderyhmän tarpeet huomioiden. Tämä on ollut vapauttavaa, haastavaa ja innostavaa.
Sallassa ikäryhmäkartoituksen perusteella ikämiehet olivat selvästi haastavin kohderyhmä taiteen tavoittamisen näkökulmasta. Jäimme pohtimaan mitä ja millaista kulttuuria ja taidetta tämä kohderyhmä tarvitsisi, ja erään syrjäkylällä kohtaamamme ikämiehen vinkistä päätimme nostaa keskiöön erätarinat, luonnon ja luontokokemukset. Nämä aiheet koskettivat ja kiinnostivat kohderyhmää laajasti koko kunnan alueella.
Hankkeen aikana saatoimme ensi-iltaan Eräiltamat-esityksen kolmen taiteilijan voimin, esityspaikkana paikallisen hirvestysporukan laavu. Lähestyttävyyden lisäksi halusimme sisällyttää Eräiltamiin mahdollisuuden kokea erilaisia esittävän taiteen muotoja, myös niitä taidelajeja, jotka voivat lähtökohtaisesti kuulostaa kohderyhmän mielestä etäiseltä tai jopa luotaantyöntävältä, kuten nykytanssi. Saimme ensi-iltaan suuren määrän luonnosta, metsästyksestä ja kalastuksesta kiinnostunutta hieman epäluuloista katsojakuntaa, joka lopulta kuitenkin selvästi nautti ja rentoutui tuttujen aiheiden ja heidän näköisensä esiintymispaikan äärellä. ”Toin mieheni tänne, mies on mennyt huonommaksi eikä enää mettälle pääse, niin tämmösen kautta päästiin tuttuun paikkaan. Tämä kyllä virkisti itteäniki. Oli ihana tulla tänne, kun tuolla järvellä käytiin aina kalalla yhessä. Tämä oli kyllä ihana.”
Kaikki me vanhenemme
Rovaniemellä toteutimme Rovaniemen kaupungin hallinnoiman Etsivän kulttuurisen vanhustyön hankkeen kanssa kanssa yhteistyön. Se tehtiin etäkotihoidon ryhmätoimintaan taiteen keinoin ”Voimaa taiteesta” -ryhmässä. Ryhmään kuului sekä ikänsä taidetta tehneitä ikäihmisiä että niitä, joilla oman kokemuksen mukaan ei ollut mitään kosketuspintaa taiteeseen. Tekijöinä samaistuimme etenkin niihin ”elämäntaiteilijoihin”, jotka palavasti kaipasivat jakopaikkaa omalle ite-taiteelleen, kirjoituksilleen sekä taidekeskusteluille ja kosketuimme heidän ajatuksistaan.
Hankkeen aikana olemme pohtineet paljon myös omaa taidesuhdettamme ja omaa vanhuuttamme. Mitkä ovat niitä taidetarpeita, joita haluamme edelleen kokea ja tehdä tulevaisuudessa toimintakyvystä tai asuinpaikasta huolimatta? Hahmottaessa ja ymmärtäessä omat taidetarpeet on helpompi samaistua toisiin ja ymmärtää muita. Tästä syystä myös hankkeen puitteissa Rovaniemellä järjestämässämme sote-henkilökunnan koulutuksessa oman taidepolun kartoittaminen on ollut keskiössä. Paras kommentti koulutuksen jälkeen oli erillinen sähköpostikirje koulutukseen osallistuneelta hoitajalta, joka kertoi oppineensa itsestään valtavasti uutta “Päivä oli kyllä minulle matka itseenikin, sain monia oivalluksia itsestäni ja työstäni.” Silmien avautuminen avaa ymmärtämään myös muiden moninaisuutta ja kulttuuritarpeita.
Ilot, surut ja elämänviisaudet
Yhteisötaideprojekti Karhujen häät Pohjois-Sallassa, Saijan kylässä, tuntui paikallisista osallistujista alkuun hieman vieraalta ja etäiseltä, jopa mahdottomalta projektilta. Yhteisten työpajojen jälkeen, Karhujen hääkahveja nauttiessa ja valmistunutta teosta katsellessamme, yksi osallistuja totesi, että ei olisi ikinä uskonut, että saadaan tämmöinen kokonaisuus aikaan. Valtava ylpeys ryöpsähti kaikkien meidän tekijöiden läpi. Yhteisötaideprojektin aikana me taiteilijat opimme paljon uutta mahtavilta ikänaisilta paikallishistoriasta ja jälleenrakennuksen ajasta. Samalla saimme kokea pienen rajakylän elämää. Vaikka projektimme lopputulos oli meistä kaikista yllättävän onnistunut, nousi arvoon arvaamattomaan myös yhteinen kuljettu polku.
Pohjoisen uudet polut -hankkeen aikana poluillemme on osunut valtava määrä mahtavia pohjoisen ihmisiä. Heidän mukanaan kantaman viisauden, tarinoiden, elämänilon, surujen, haikeuden ja sinnikkyyden koskettamina katselemme maailmaa taas hieman erilaisin silmin.
Hanketaiteilijana pohjoisen uusilla poluilla - Osa 2/2
”En ois uskonu, että täälä tämmöstä yllätystä!”
Olemme Pohjoisen uudet polut -hankkeessa tehneet ja kokeilleet taidetta monissa muodoissa ja yhteyksissä kahden erilaisen lappilaisen kunnan alueella. Kesällä ja syksyllä koettiin Sallan kylillä riemukkaita ja liikuttavia hetkiä, kun kirjastoauto LukuWoortin mukana veimme kahden teoksen välityksellä kulttuurilääkitystä yksityiskoteihin ja pihamaille. Pirtissä piipahtajat -esityskonseptissa kotihoidon asiakkaat saivat itse omassa pirtissään valita millaista esitystaidetta haluavat lyhyinä numeroina kokea. Lainan tanssit -tanssikonseptissa tanssijat esittivät katsojien lainoja lyhyinä improvisoituina liike- ja tanssinumeroina.
Katsojien kommentit koskettivat meitä tekijöitä. Saimme ylenpalttista kiitosta, ja kuulla mm. seuraavaa: ”Voi että mie olen oottanu teitä!”, ”heti kun tämän mainoksen näin, niin tiesin että tämän esityksen minä kyllä haluan tänne!”, ”harvoin saa nähä esitystä näin läheltä”, ”ihmeellistä nähdä miten ammattilaiset heittäytyy”, ”tämä pitäis saaha mahdollisimman moneen paikkaan tänne” ja ”kerrankin täällä tämmöstä yllätystä”. Useissa kommenteissa ja keskusteluissa nousi esiin se, kuinka katveessa useat Lapin syrjäiset kylät ja kolkat ovat kulttuuri- ja taidenautintojen osalta.
Lapin erityisyys – taidetta kotiin toimitettuna
Lapin syrjäkylissä asuu enimmäkseen ikäihmisiä, joilla kulttuuripalveluiden pariin pääseminen ei aina ole niin helppoa. Syitä on monia. Esimerkiksi Sallassa taidemuseoon tai teatteriin piipahdus vaatii yli kahden tunnin ajamisen ja ns. kaupunkireissuilla prioriteettina on usein sairaala, isot kaupat tai kylästely. Ja milläs kuljet, jos ei ole omaa autoa tai ajokorttia, ja paikallisliikenne kulkee harvoin - jos koskaan? Valtiolliset taideinstituutiot eivät myöskään ole kaikille ikänsä maaseudulla eläneille ikäihmisille edes ennestään tuttuja paikkoja, eikä niihin näin ollen niin vain tule mieleen mennä. Tässä onkin meille taiteilijoille myös mahdollisuus tehdä elämän ehtoopuolen kulttuurikasvatusta.
Olemme miettineet, että on reilua olla saavutettavissa sekä ennestään tuttuja ja myös uusia taide- ja kulttuurielämyksiä lähellä omaa elinpiiriä, jopa aivan kotiin kuljetettuna. Muun muassa tälle olemme työllämme Lapissa luoneet pohjaa ja jatkumoa.
Ihminen ihmiselle
Olemme kokeneet, että sisältöjensä lisäksi taiteen kieli tavoittaa toisin kuin esimerkiksi arkinen puhe. Taiteilijana asetamme itsemme esiintyessä alttiiksi tavalla, joka voi riisua myös kokijansa aseistaan ja hän on esityksen jälkeen usein oma-aloitteisesti halukas jakamaan kanssamme ajatuksia. Alttiiksi asettuminen tekee toisesta helpommin kohdattavan ja lähestyttävän. Näin kävi myös Sallan ikämiehille suunnatussa Eräiltamat -esityksessämme, jossa olimme esityksen jälkeen aivan häkeltyneitä kuinka ikämiehet halusivat jakaa kanssamme omia tarinoitaan aivan pyytämättä.
Kiitosta kohtaamisista saa paljon: ”Minä tykkään tästä kun ollaan niinku ihminen ihmiselle”, on esimerkki taidekohtaamisten äärellä kuullusta mieleen jääneestä kommentista. Osana taidekokemusta ja taidekasvatusta on kohtaaminen ja avoinna olo sen äärellä miten taidetta juuri nyt koetaan yhdessä ja mitä se herättää. Miten se muovautuu mihinkin tilaan ja tilanteeseen ja miten kokemus ehkä puretaan yhdessä.
Ja totta kai taide ja kulttuuri voi myös piristää, se on saletti - ja se on arvo sinänsä. Me kaikki tarvitsemme elämäämme ripauksen satua, taikaa ja tarinaa. Välillä haluamme kokea kauneutta tai hämmästellä, välillä liikkua tai tulla liikutetuiksi. Taide voi muuttaa tunnelmia toisenlaiseksi, saada kivut ja huolet hetkeksi kaikkoamaan ja tarjota uusia näkökulmia iässä kuin iässä. Elämä voi keventyä niin henkisesti, sosiaalisesti kuin fyysisesti. Emme unohda erästä osallistavaa taidehetkeämme, johon saapui joukko ikäihmisiä, joilla ei ollut mielessään muuta kuin naapurimaan sotatoimet ja pelko tulevaisuudesta. Osallistavan tanssitaidehetken jälkeen tunnelma oli täysin muuttunut. Nauru raikui, tanssijalat vipattivat ja kokoonnuimmepa vielä hetkeksi katselemaan kuvataidetta yhden osallistujan kotiin hänen kutsumanaan. Tunnelma oli tyystin muuttunut.
Jälkiä ja polkuja uuden oppimiseen
Minkälaisen jäljen taidekokemus jättää, ja mihin tunnetilaan, tunnelmaan ja ajatuksiin ihminen sen jälkeen jää? Ja kuinka paljon tähän voi ylipäänsä vaikuttaa? Kokemuksemme mukaan elämän ehtoopuoli saa ihmisen usein eri tavalla herkistymään ja avautumaan käsillä olevalle hetkelle, koska ihminen on silloin liikkumisen ja elämänpiirin pienentyessä enemmän omassa tilassaan. Tärkeään osaan nouseekin usein ”kohtaamisen taide” sekä kyky olla taiteilijana piiloutumatta teoksensa taakse. Taiteen tekijänä olemme oppineet entistä voimakkaammin kuinka oma teoksemme ei ole pääasia, vaan se voi olla pikemminkin kuin väylä tai avain kohti jotakin.
Olemme pohtineet paljon työtämme taiteilijoina ikäihmisten parissa. Huomiomme siitä, että on eri merkitys olla nimenomaan taiteilijana teokseni kanssa kohtaamassa kuin vaikka vapaaehtoisena vierailijana laitoksessa ihmistä kohtaamassa (näitä tärkeysjärjestykseen laittamatta) , sai vahvistuksen eräällä esiintymiskeikallamme, jolla mukana oli pitkään vanhusten koteja kiertänyt työntekijä. Hän ihmetteli kuinka erilaisiin tunteisiin, muistoihin ja tunnelmiin taiteen siivittämänä pääsimme hänelle tuttujen asiakkaiden kanssa jo yhdellä käyntikerralla. Hänkin oppi jo tutuista ihmisistä uutta.
Ja kyllä, meillä pitäisi olla oikeus ja mahdollisuus monimuotoiseen ja -aistiseen elinikäiseen oppimiseen, koko elämänkaaremme ajan!
Kirjoittajat: Hanketaiteilijat ja hankkeen sisältökoordinaattorit Anne Niskanen, teatteritaiteilija ja taidekasvattaja & Hanna-Leena Metsävainio, teatteritaiteilija ja tanssija. Niskanen ja Metsävainio työskentelevät työparimuotoisesti hanketaiteilijana Piste Kollektiivin Pohjoisen uudet polut -hankkeessa.
Piste Kollektiivi, Rovaniemi | www.pistekollektiivi.fi
Hankkeen tiedot: “Pohjoisen uudet polut -taiteesta hyvinvointia ikäihmisille” -hanke on ollut vuoden 2022 IKO-kattohankkeen kokeiluhanke, jota rahoittaa STM ja toteuttavat TAIKE, Teatterikeskus ja sen jäsenyhteisöt, Kulttuuria kaikille-palvelu ja Aili-verkosto.
Piste on tehnyt hankkeessa yhteistyötä Rovaniemen kaupungin hallinnoiman Etsivän kulttuurisen vanhustyön hankkeen kanssa. Pisteen kuntakumppani on ollut Itä-Lapissa sijaitseva Sallan kunta.