Esittävän taiteen utopiat
Yhteenveto Teatterikeskuksen (Esittävän taiteen vapaat yhteisöt) Utopia-työryhmän tuloksista. Tulokset on tarkoitettu innoittamaan keskustelua ja tarjoamaan näkökulmia esittävän taiteen valoisammasta tulevaisuudesta.
Utopia-työryhmä on Esittävän taiteen vapaiden yhteisöjen koolle kutsuma työryhmä, joka pohtii esittävän taiteen tulevaisuutta. Työryhmä on työskennellyt loppuvuodesta 2023 alkaen ja sen tavoitteena on käydä syvällistä keskustelua tulevaisuuden edunvalvontaan ja kannanmuodostukseen liittyvistä kysymyksistä.
Seuraavaksi esittelemme työryhmän tapaamisissa esiin nousseita ajatuksia.
Taiteen tulevaisuudessa
Taiteella on merkittävä rooli tulevaisuuden yhteiskunnassa, sillä on ainutlaatuinen kyky herättää kysymyksiä, haastaa ennakkoluuloja ja edistää ymmärrystä. Tulevaisuuden taidekentällä toteutuu taiteen vapaus ja monimuotoisuus. Esittävän taiteen kenttä on elinvoimainen, ja taidetta tehdään siitä kiinnostuneille laajoille yleisöille.
Taiteesta lähtee sivistyksen herätysliike, joka auttaa koko yhteiskuntaa kukoistamaan.
Tulevaisuudessa ymmärretään, etteivät taidekentän yhteisöt tarvitse jatkuvaa kasvua, vaan riittävän rahoituksen. Taiteelta odotetaan moninaista hyvää, eikä esitysten tai yleisöjen määrä ylikorostu toiminnan arvioinnissa.
Kehittämisessä taide ja sen potentiaali ovat ensisijaista olemassa oleviin rakenteisiin, sääntelyratkaisuihin ja instituutioihin nähden.
Ajattelun tulevaisuus
Tulevaisuudessa tunnistetaan nyt näkymättömiksi jääneet tavat, joilla taide ja taiteellinen ajattelu läpäisevät yhteiskunnan. Taiteellisen ajattelun menetelmät ovat yleisessä käytössä yhteiskunnan toiminnassa, ja tukevat muiden alojen onnistumista ja menestystä.
Taiteen kieli on ymmärrettävä kaikille: yhteiskunnassa käytettyä kieltä ei päästetä yksinkertaistumaan, eikä taiteen kielen eriytymään liiaksi.
Tunnistamme kehitetyt toimintamallit (esimerkiksi tiedon ja hyvinvoinnin alueilla) entistä paremmin. Taiteen avulla näiden toimintamallien sanoittaminen on uskottavaa ja niitä voi hyödyntää myös muilla yhteiskunnan osa-alueilla.
Kulttuurin merkitystä arvostetaan samalla tavalla kuin muitakin yhteiskunnan osa-alueita, eikä se ole alisteinen muille aloille. Näkemys uskottavasta tiedosta monipuolistuu tavalla, joka ei enää edellytä taiteen peruslähtökohtien muokkaamista sen ymmärtämiseksi.
Taide yhteiskunnassa
Taiteen tuominen muualle yhteiskuntaan ei ole vain satunnainen työkalu tai viihdettä, vaan vakavasti otettava ja alati läsnäoleva näkökulma.
Taiteellista ajattelua ja menetelmiä hyödynnetään laajasti yhteiskunnan eri osissa yrityselämän tuotekehityksestä poliittisen esiintymisen kriittiseen analyysiin julkisessa keskustelussa.
Taidetta luodaan ja tuodaan yhteiskunnassa kaikille. Yleisöjen moninaisuus on taiteen esittämisen ja tuottamisen keskeinen lähtökohta. Taiteen tekeminen on mahdollista erilaisille ihmisille eri lähtökohdista eri yleisöille.
Suomelle valtiona laaditaan uusi taiteellinen utopia: 7 miljoonan esiintyjän esitys nimeltä Suomi. Miten Suomi olisi parempi esityksenä?
Yhtenäinen rahoitus, kestävä rahoitusjärjestelmä
Vaikka maailma muuttuu, tulevaisuudessakin on olemassa ”yhteisiä” ja ”yleisiä” tapoja tukea taidetta, kuten julkinen rahoitus nykyään, vastapainona mesenaattien ja markkinoiden kaltaisille rajatuille intresseille.
Esittävälle taiteelle on luotu kestävä ja yhtenäinen rahoitusjärjestelmä, jota kehitetään ja tarkastellaan kokonaisuutena. Rahoituksen perusteet eri yhteisöille ovat yhdenmukaiset, ja rahoitusjärjestelmä tukee alan kehitystä ja uudistumista. Huomioidaan yhteisöjen elinkaaret, ja eri toimintojen erilaiset rahoitustarpeet.
Taiteellisen toiminnan perusrahoitus turvataan uusillakin taiteenaloilla ja pienillekin rahoitetuille yhteisöille tasolla, joka riittää perustoimintaan. Kehittämis- ja hankerahoitus, sekä rahoitus uusien toimijoiden nostamiseksi rahoitukselle tulee perusrahoituksen lisäksi.
Yhteisöjen on mahdollista muuttaa esiintyvän taiteilijan saama apuraha palkaksi produktiossa.
Eri ammattiryhmillä on mahdollisuuksia hakea apurahaa, jotta voivat toimia tasavertaisina jäseninä myös apurahavetoisissa työryhmissä tai keskittyä alan kehittämiseen.
Suurempiin avustuksiin otetaan uusia kriteereitä, esimerkiksi suuremmilla vuotuisilla julkisilla avustuksilla edellytetään, että yhteisö kehittää ja palvelee koko alan toimintaa.
Hallinto taiteen ehdoilla
Taiteen julkiset rakenteet ja sääntely on rakennettu taiteen ei hallinnon ehdoilla: jos kompromisseja on tehtävä, kompromissit tehdään hallinnossa ei hallinnoidussa taiteessa.
Vapaan kentän asiantuntemus on edustettuna työryhmissä ja toimielimissä, joissa alan rahoitusta kehitetään. Vapaan kentän korostunut merkitys edelläkävijänä tunnistetaan.
Hallinto tuntee alaa. Taidehallinnon henkilökunnalta edellytetään, että he ovat juuri sen taiteen ja tekemisen tavan asiantuntijoita, joita päätökset koskevat. Hallinnon osaamisvaatimuksissa tunnistetaan taiteelliseen toimintaan liittyvä ja kentän yhteisöissä toimiville karttuva erityinen asiantuntijuus.
Rahoittajien ja tekijöiden välinen vuoropuhelu syventyy. Taidehallinnossa korostuu vuorovaikutusdemokratian näkökulma, jossa päätöksenteko tapahtuu päätöksenteon kohteiden kanssa.
Keskustelut, kohtaamiset ja neuvonta sisäänrakennetaan hakuprosesseihin.
Avustetun toiminnan hallinnollista taakkaa vähennetään tietoisesti. Hakuprosesseja ja hakemuksia kevennetään entisestään. Lisäksi hakujen ja raporttien väliä pidennetään ja niiden ajoitusta rytmittää toiminnan tarpeet.
Julkisen rahoituksen monikanavaisuutta vähennetään. Avustusten ennakoitavuutta ja läpinäkyvyyttä parannetaan harkinnanvaraisten avustusten alla. Luodaan järjestelmä, jolla harkinnanvaraisissa avustuksissakin olisi määritelty tietty rahoitustaso tietylle toiminnan laajuudelle.
Kilpailu parempaa kohti
Kentällä tarvitaan tervettä kilpailullisuutta, joka kannustaa kehittämään, tekemään paremmin ja pysymään liikkeessä. Tässä on keskeistä, että hakijat pystyvät omalla toiminnallaan vaikuttamaan ennakoitavasti myös julkisen rahoituksen tasoon. Tavoitteena ei kuitenkaan tule olla yhteisöjen rahoituksen jatkuva kasvu, vaan riittävän tason saavuttaminen uudelle toiminnalle.
Tunnistetaan, että toiminnan kehittämiseen tai eri yleisöjen palvelemiseen ei esittävän taiteen kentällä tarvitse kannustaa erillisellä hankerahoituksella vaan tarjoamalla riittävä rahoitus niille yhteisöille, jotka tekevät toivotunlaista toimintaa. Kansainvälisyys, saavutettavuus, harvaan asutuille alueille kohdistuva toiminta, kulttuurihyvinvointi ja lasten ja nuorten parissa tehtävä toiminta ovat kaikki asioita, joihin syöte löytyy jo yhteisöistä. Keinona tulisi olla mahdollistaa tällaista toimintaa pitkäjänteisesti, ei luoda sitä hetkellisesti hankerahoituksella.
Taiteen kentällä tyypillisesti halutaan jo kehittää ja toteuttaa uutta toimintaa niilläkin painopistealueilla, joille erityisrahoitus kohdistuu.
Kestävyysmurros
Taide on parhaimmillaan ratkaisu kestävyysmurroksen haasteisiin. Resurssitehokkuus ja joustavuus tekevät taiteen vapaasta kentästä erityisen hyvän työkalun.
Taiteellisen ajattelun menetelmiä hyödynnetään kestävyysmurroksessa yhteiskunnan ja toimijoiden herättelyssä ja ajattelun auttamisessa.
Vapaan kentän kiertuetoiminta vie taiteen eri puolille Suomea ekologisesti ja saavutettavasti. Monipuoliset pienet toimijat mahdollistavat monipuolisten ja erisuuruisten yleisöjen palvelemisen.
Esitysten elinkaaret pidentyvät, jolloin niiden tuotantoon käytetyt resurssit ovat tehokkaammassa käytössä, eivät valu hukkaan ja mahdollistavat laajemmat yleisöt ja tekijöille toimeentuloa.
